Viikonloppuna nautin kevätauringosta ja luin Erica Jongin uutuuskirjaa nimeltään Elä ja uneksi. Yllättäen kirjan luku 10 alkoikin mainiolla Edward Hoaglandin koira-ajatelmalla ( ja joo, tykkään koirista kovasti ):
Ei ole omaa koiraa nyyh, joten käyn aina välillä ystävättären luona sellaista ihailemassa. Tässä suloisen pikku Tarmon tassu, joka on vielä niin pehmeän pehmeä <3
Hyvää viikon alkua ystävät!
Mä voin samaistua tohon. Yhteiskuntahan yrittää kouluttaa meistä kaikista samanlaisia, eikä täällä ole oikeastaan tilaa hieman erilaisille tyypeille. Joskus toivoisi, että muut olisivat edes vähän sellaisia kuin minä. ;)
VastaaPoistaIhana Jonna! t. henkinen "isosiskosi" :-)
PoistaViisas koira-ajatelma :). Ja tervetuloa 40+ joukkoon ja myös vierailulle Casa Mimiin :)
VastaaPoistaKiitos Sari ja aivan varmasti tulen visiitille <3
PoistaHuoh, koissut... Jouduin kolme ja puoli vuotta sitten luopumaan omasta aavikkokiitäjästäni ja se kirpaisee vieläkin :(
VastaaPoistaVoih...ja ymmärrän <3
PoistaPuoliksi koira...hmmm. Ainakin uskollisuus olisi parempaa kuin monella ihmisellä.
VastaaPoistaNiin totta tuo! Koira ollut myös minulla aikanaan ja se kumppanuus, aivan omaa laatuaan.
PoistaIhana tuo ajatelma <3
VastaaPoistaEikös <3
Poista