Eristysterveisiä osa 3: jumia, kauneusjuttuja ja Miesseuralainen

Kuvittelin että eristys ja etätyön säästämä aika tarjoaisivat minulle mahdollisuuksia sekä kirjoittaa että lukea enemmän. No joo ehkä, mutta toisinhan siinä kävi; lukupinoni on madaltunut yllättävän vähän ja kirjoitusjumi vaivaa.

Ihonhoitoa ja kynsilakkahullutteluja en sentään ole unohtanut, mutta meikkaus ja muoti ovat jääneet vähemmälle. Myös kulttuuririennot ovat sattuneesta syystä olleet pannassa ja metsäretkissä ei paljon kerrottavaa - vaikka hienoja ovatkin olleet.

Tässä muutamat toukokuun lakkaukset. Villiä vihreää, hehkuvaa oranssia ja herkät vaaleanpunaiset pilkkukynnet.

Lukupinossani on mm. tämä sekalainen seurakunta. Monika Fagerholmin " Kuka tappoi bambin?" ja Krista Kasvin/Tomi Rosin "Miesseuralainen" on luettu, Jenni Janakan "Röyhkeyskoulu" ja Eero Huovisen "Parhain päin" ovat vaiheessa.

Ensimmäisenä mainittu oli valitettavasti kuin tervan juontia, eli suht vaikealukuista tajunnanvirtaa. Uskon puute oli iskeä, mutta sinnittelin kirjan loppuun asti, olihan kyseessä sentään Finlandia-ehdokkaana ollut arvostettu teos ja haastattelujen perusteella kirjailija on mielenkiintoinen henkilö. 

Miesseuralainen-kirja oli varsin rohkea, mutta hyvin kirjoitetettu - postiivinen yllätys.

Metsä kuiskii ja muita kirjoihin liittyviä ajatuksia

Pitääkö valita se uusin tai olisiko uusi aina parempaa kuin vanha? Tuota jäin tällä kertaa miettimään kirjojen suhteen. Poikkeuksellisesti tapahtui nimittäin niin, että tilasin kirjastosta vuosia sitten lukemani kirjan, joka oli jäänyt positiivisella tavalla mieleeni kummittelemaan. Mitä ihmettä, lukea nyt kirja kahteen kertaan - vaikka maailma on täynnä niitä lukemista odottavia!

Madeleine Hesserus: Paljain jaloin -vuodelta 2004. Kansi naarmuilla ja sivut viehkosti kellastuneet, mutta teksti imaisi välittömästi mukaansa kuten ennenkin. Kirja kertoo naisesta joka yllättäen jättää kaiken taakseen. En taida paljastaa enempää, jos vaikka innostuisit lukemaan tämän erinomaisen kirjan. Jännästi aihepiiri on ollut ajatuksissani viime aikoina, osin varmasti hiljan lukemani Laura Gustafssonin Korpisoturi-kirjan takia.

Tuntuu että kirjoistakin on tullut kuin nopeasti hotkaistavaa pikaruokaa. Uusia julkaistaan jatkuvalla virralla ja vanhempia jaetaan jopa ilmaiseksi esim. Kierrätyskeskuksessa tai käytetään askartelumateriaalina. Tavaraa on kodeissa liikaa ja raivaamiseen keskittyvä KonMaritus luokittelee sekin kirjat armotta poistopinoon. 

Toinen mielenkiintoinen juttu on kirjailijoiden brändäys. Enää ei riitä se että on hyvä kirjoittaja, pitää myös esiintyä kovasti, antaa haastatteluja ja näyttää hyvältä - oletko huomannut?

ps. kauniit kannet muuten molemmissa kirjoista, huomaa Korpisoturissa koppakuoriainen ja maastokuosin alta pilkahteleva neulasmatto.

Kuunteluharjoituksia - ja kukkakimppu Hannu-Pekalle

Kirjapostauksiini olen useasti saanut kommentteja että olisi niin kiva lukea, mutta kun ei ehdi. Tunnistan tilanteen hyvin. Olenkin miettinyt myös äänikirjoja ja Podcasteja – olisivatko hyvä idea? Äänikirjoja olen pariin otteeseen muutama vuosi sitten kuunnellut, mutta ongelmaksi muodostui keskittymiskyvyn vajavaisuus. Kuuntelin menemään ja hups, kohta huomasin että olin kuunnellut huolimattomasti.

Jonkinlaisessa ns. kevyemmässä kirjallisuudessa äänikirja voisi toimia, mutta lajityypit joista yleensä pidän (esim. huomattavan kaunis tapa kirjoittaa / kaunis kieli ) kärsivät vääryyttä. Toisaalta voi olla niinkin että kyseessä on vain harjoituksen puute – pitänee yrittää uudelleen.

kuva lainattu Eeva-lehden Podcast-sivuilta

Podcasteista tiedän vain vähän, mutta kiinnostaa. Omaksi harjoitusprojektikseni otin Eeva-lehden ihanan ja viisaan kolumnistin Hannu-Pekka Björkmanin Podcastit. Terveisiä muuten Hannu-Pekalle! HP lukeeEeva-lehdessä julkaistuja kolumnejaan vuosien varrelta täällä: KLIK

Kuunteletko Podcasteja ja olisiko sinulla niistä hyviä vinkkejä antaa?

Unohda Hygge - The Swedish Art of Living = Lagom

Jos viime vuoden juttu oli Hygge ja edellisen KonMari, niin nyt innostutaan Lagomista. Hygge on ihanaa kotoilua tanskalaiseen tapaan, tunnelman luomista. KonMari puolestaan julistaa siivouksen ja ylimääräisten tavaroiden raivauksen elämää mullistavaa taikaa.

Lagom on ruotsin kielen sana joka tarkoittaa kohtuullisuutta ja sitä, että kaikkea on juuri riittävästi.
Lagom on myös englantilaisen, 15 vuotta sitten Ruotsiin muuttaneen Niki Brantmarkin kirjan nimi. Kirjassa ihastellaan skandinaavista elämäntapaa ja tarjotaan lagom-hengessä ohjeita useille elämän osa-alueille. Kaikki on hyvin; eletään vähän hitaammin ja tasapainoisemmin, kulutetaan vähän vähemmän, keskitytään olennaiseen, vietetään aikaa perheen ja ystävien kanssa, kokkaillaan, syödään puhtaammin, kierrätetään ja tuunaillaan, ollaan reiluja, ystävällisiä, onnellisia...

Lopuksi kuva lempitennareistani ja kirjasta hieman kenkäajatuksia:

Oletko sinä Hygge, KonMari vai Lagom-ihmisiä?

Seuraa minua: Bloglovin' Pinterest Instagram

Anna-Leenan kanssa: Ihan ystävänä sanon

Lämmin ja leppeä kesäpäivä, ollapa riippumatto! Noh, riippumattoa ei valitettavasti ole, mutta pihakeinu, iso kuppi haudutettua teetä ja korissa kirja. Pieni kirjavinkki siis tähän väliin. 

Anna-Leena Härkösen kirja Ihan ystävänä sanon - ja muita kirjoituksia on kokoelma osuvia tekstejä; hauskoja, teräviä, ajankohtaisia, koskettavia ja vakaviakin. Helppolukuinen, nautinnollista sujuvaa kieltä ja mitä parhainta kesälukemista. Anna-Leena ei kursaile eikä pelkää, vaan kirjoittaa suoraan. Kaikki eivät välttämättä hänen suoruudestaan pidä, mutta minä viihdyin loistavasti tämän kirjan parissa. 

Kansikuva yhdistettynä kirjan nimeen sai hymyilemään; hauska yllätys onkin tyly nyrkkeilyhanska.

Kokoelman aiheita ovat mm. Halaamispakko, Hotellielämää, Tavarataivas, Kauppakiusaaja, Risteilyn autuus ja Vuosisadan rakkaustarina. Anna-Leena on hyvää seuraa, suosittelen!

 

Lopuksi vielä kuva kirjan sivusta 105 joka jäi kovasti mieleeni. Kaniikki Henry Scott Hollandin runo läheisensä menettäneelle. Viisaita sanoja.

Oletko sinä ehtinyt lukea kirjoja viime aikoina?

Seuraa minua: Bloglovin' Pinterest Instagram