Pitääkö valita se uusin tai olisiko uusi aina parempaa kuin vanha?
Tuota jäin tällä kertaa miettimään kirjojen suhteen. Poikkeuksellisesti tapahtui nimittäin niin, että tilasin kirjastosta vuosia sitten lukemani
kirjan, joka oli jäänyt positiivisella tavalla mieleeni kummittelemaan.
Mitä ihmettä, lukea nyt kirja kahteen kertaan - vaikka maailma on täynnä niitä lukemista odottavia!
Madeleine Hesserus: Paljain jaloin -vuodelta 2004. Kansi naarmuilla ja sivut
viehkosti kellastuneet, mutta teksti imaisi välittömästi mukaansa kuten ennenkin. Kirja kertoo naisesta joka yllättäen jättää kaiken taakseen.
En taida paljastaa enempää, jos vaikka innostuisit lukemaan tämän erinomaisen kirjan.
Jännästi aihepiiri on ollut ajatuksissani viime aikoina, osin varmasti hiljan
lukemani Laura Gustafssonin Korpisoturi-kirjan takia.
Tuntuu että kirjoistakin on tullut kuin nopeasti hotkaistavaa
pikaruokaa. Uusia julkaistaan jatkuvalla virralla ja vanhempia jaetaan jopa
ilmaiseksi esim. Kierrätyskeskuksessa tai käytetään askartelumateriaalina. Tavaraa
on kodeissa liikaa ja raivaamiseen keskittyvä KonMaritus luokittelee sekin kirjat armotta
poistopinoon.
Toinen mielenkiintoinen juttu on kirjailijoiden brändäys. Enää
ei riitä se että on hyvä kirjoittaja, pitää myös esiintyä kovasti, antaa
haastatteluja ja näyttää hyvältä - oletko huomannut?
ps. kauniit kannet muuten molemmissa kirjoista, huomaa Korpisoturissa koppakuoriainen ja maastokuosin alta pilkahteleva neulasmatto.
ps. kauniit kannet muuten molemmissa kirjoista, huomaa Korpisoturissa koppakuoriainen ja maastokuosin alta pilkahteleva neulasmatto.
Kierrätyskeskus on tosiaan täynnä kirjoja, joita voi ostaa halvalla tai saada jopa ilmaiseksi. Kaikki pitää brändätä nykyään. Pitäisiköhän brändätä itsensäkin :D
VastaaPoistaKiitos kommentista. Täällä toinen kirppis- ja Kierrätyskeskusfani. Hyvää viikonloppua!
Poista