Kauniin tammikuun viimeisenä Tuulan haaste

Lumisen ja kauniin tammikuun viimeisen päivän kunniaksi päätin tarttua ihastuttavan blogikollegani Tuulan Parasta kulttuuria -haasteeseen, tule sinäkin mukaan! Hieman tiivistin, mutta tässä:

Minkälainen kulttuurin kuluttaja olet?

Ennakkoluuloton ja innokas. Monenlaiset jutut kiinnostavat. Haasteena tietenkin kalenteri eli sopivan ajan löytyminen tai yksinkertaisesti ihan vain laiskuus.

Onko Suomessa jokin kulttuurilaitos, jossa sinuun törmää useamman kerran vuodessa?

Hmm... kulttuurilaitos. Jos ajateltaisiin vähän laveammin eli kulttuuria yleensä, niin vastaisin että museot, konsertit, keikat/festarit, tanssi. Teatterissa ja oopperassa tulee käytyä valitettavan harvoin. Lempimuseoitani ovat Ateneum, HAM, Sinebrychoff, Kiasma, Helsingin Taidehalli ja Didrichsen.

Minkälainen musiikki on lähellä sydäntäsi?

Kuuntelen musiikkia paljon ja laajalla skaalalla. Uutta kotimaista poppia, iskelmää, klassista ja monenlaista etnistä. Myös tanssimusiikki sekä uusi että vanha sopii. Musiikki on minulle suuri ilo ja inspiraation lähde – auttaa kummasti myös siivous- ja liikuntahommissa.

Käytkö oopperassa?

Aivan liian harvoin. Haaveissani edelleen kauniisti pukeutuneena ja hyvässä seurassa esim. Savonlinnan Oopperajuhlat tai vaikkapa Milanon La Scala.

Minkälainen kirjallisuus sinua kiinnostaa?

Olisikohan helpompi sanoa mitkä yleensä rajaan pois lukulistaltani. Toivottavasti et kauhistu, mutta esim. dekkarit. Tiedän että ne ovat jättijättisuosittuja ja helmiäkin sieltä saattaisi löytyä, mutta jokin minussa vastustaa kovasti. En siis lue dekkareita ollenkaan, en myöskään rakkausromaaneja tai jollain tapaa ontuvia teoksia (ennalta arvattavaa, huonoa kieltä tai kehno suomennus tms ).

Etsin ja luen laadukasta proosaa, elämänkertoja, runoja ja monenlaisia kirjaston tietokirjat-hyllystä löytyviä kirjoja.

Mitä kirjoja aiot lukea tänä vuonna? Uutuuskirjoja?

Oioi, kirjatoiveita on korkea pino! Maria Veitolan uuden kirjan ajattelin lukea ja lisää Mia Kankimäkeä. Riikka Pulkkisen Lasten planeettaa jonotan kirjastosta samoin kuin Olli Jalosen Taivaanpalloa ja Suvi Ratisen Matkaystävää.

Onko sinulla mielessäsi jokin tuleva tai ajankohtainen näytelmä, jota aiot mennä katsomaan?

Kovasti kehuttu Helsingin Kaupunginteatterin Kinky Boots –musikaali on toiveissani.

  

 Kuva lainattu netistä 

Mitä kotimaista elokuvaa olet viimeksi käynyt katsomassa tai aiot mennä katsomaan? Perusteletko tai kuvailetko elokuvaa?

Voitaisiin sanoa että olen aina ollut elokuvafani. Useampi tulee katsottua viikossa, mutta kotisohvalta käsin enemmän kuin elokuvateatterista. Viimeaikaisia hienoja elokuvaelämyksiä ovat olleet The Shape of Water, joka yllätti sekä tarinallaan että visuaalisella kauneudellaan, hulvaton Hunt for the Wilderpeople ja aina vain kaunis Avatar.

Vahva elämys oli Aku Louhimiehen Tuntematon Sotilas ja suosikkini Markku Pölösen Onnen maa on suunnitelmissa.

Kun matkustat, paljonko tutustut matkakohteesi kulttuuritarjontaan? 

Kiinnostaa kovasti, mutta työmatkoilla ei yleensä ole aikaa :-(. Lomamatkat puolestaan suuntautuvat usein Kreikan pikku paikkoihin, joiden kulttuuritarjonta on varsin rajallista. Tallinnassa sentään paljon uutta tutkittavaa tälläkin saralla ja siellä esim. modernin taiteen museo Kumu on aina kiva.

Mikä ulkomaan käyntikohde: teatteri, näyttely, museo tms. on jäänyt mieleen kaikkein kiehtovimpana ja miksi?

Valinnan vaikeus iski, mutta sanotaan että Salvador Dalin kotimuseo Espanjan Figuerasissa KLIK 

Upea paikka ja elämys!

Olisi mukavaa kuulla sinun ajatuksiasi. Tartu siis haasteeseen!

Metsä kuiskii ja muita kirjoihin liittyviä ajatuksia

Pitääkö valita se uusin tai olisiko uusi aina parempaa kuin vanha? Tuota jäin tällä kertaa miettimään kirjojen suhteen. Poikkeuksellisesti tapahtui nimittäin niin, että tilasin kirjastosta vuosia sitten lukemani kirjan, joka oli jäänyt positiivisella tavalla mieleeni kummittelemaan. Mitä ihmettä, lukea nyt kirja kahteen kertaan - vaikka maailma on täynnä niitä lukemista odottavia!

Madeleine Hesserus: Paljain jaloin -vuodelta 2004. Kansi naarmuilla ja sivut viehkosti kellastuneet, mutta teksti imaisi välittömästi mukaansa kuten ennenkin. Kirja kertoo naisesta joka yllättäen jättää kaiken taakseen. En taida paljastaa enempää, jos vaikka innostuisit lukemaan tämän erinomaisen kirjan. Jännästi aihepiiri on ollut ajatuksissani viime aikoina, osin varmasti hiljan lukemani Laura Gustafssonin Korpisoturi-kirjan takia.

Tuntuu että kirjoistakin on tullut kuin nopeasti hotkaistavaa pikaruokaa. Uusia julkaistaan jatkuvalla virralla ja vanhempia jaetaan jopa ilmaiseksi esim. Kierrätyskeskuksessa tai käytetään askartelumateriaalina. Tavaraa on kodeissa liikaa ja raivaamiseen keskittyvä KonMaritus luokittelee sekin kirjat armotta poistopinoon. 

Toinen mielenkiintoinen juttu on kirjailijoiden brändäys. Enää ei riitä se että on hyvä kirjoittaja, pitää myös esiintyä kovasti, antaa haastatteluja ja näyttää hyvältä - oletko huomannut?

ps. kauniit kannet muuten molemmissa kirjoista, huomaa Korpisoturissa koppakuoriainen ja maastokuosin alta pilkahteleva neulasmatto.

Kuunteluharjoituksia - ja kukkakimppu Hannu-Pekalle

Kirjapostauksiini olen useasti saanut kommentteja että olisi niin kiva lukea, mutta kun ei ehdi. Tunnistan tilanteen hyvin. Olenkin miettinyt myös äänikirjoja ja Podcasteja – olisivatko hyvä idea? Äänikirjoja olen pariin otteeseen muutama vuosi sitten kuunnellut, mutta ongelmaksi muodostui keskittymiskyvyn vajavaisuus. Kuuntelin menemään ja hups, kohta huomasin että olin kuunnellut huolimattomasti.

Jonkinlaisessa ns. kevyemmässä kirjallisuudessa äänikirja voisi toimia, mutta lajityypit joista yleensä pidän (esim. huomattavan kaunis tapa kirjoittaa / kaunis kieli ) kärsivät vääryyttä. Toisaalta voi olla niinkin että kyseessä on vain harjoituksen puute – pitänee yrittää uudelleen.

kuva lainattu Eeva-lehden Podcast-sivuilta

Podcasteista tiedän vain vähän, mutta kiinnostaa. Omaksi harjoitusprojektikseni otin Eeva-lehden ihanan ja viisaan kolumnistin Hannu-Pekka Björkmanin Podcastit. Terveisiä muuten Hannu-Pekalle! HP lukeeEeva-lehdessä julkaistuja kolumnejaan vuosien varrelta täällä: KLIK

Kuunteletko Podcasteja ja olisiko sinulla niistä hyviä vinkkejä antaa?

Lukuelämyksiä, ennakkoluulottomia yhdistelmiä ja pientä boikottia

Tuntuu että kirjojen lukemiseen jää liian vähän aikaa. Mistä se johtuu, mietin. Olisivatko some, tv ja puhelimen selaaminen vieneet liiaksi aikaa? 

Facebookia en käytä, mutta Instaa, Pinterestiä ja Twitteriä kyllä. Erityisesti kaksi ensiksi mainittua ovat mieluisia - visuaalinen ihminen kun olen. Usein kuulen ihmetystä FB-boikotistani, mutta eihän kaikkien ole pakko sitä maailmaa jakaa, varsinkaan jos ei tykkää :)

Mutta kirjoista. Innostuin lukuhommiin ja tässä muutama poiminta viime viikoilta:

Leena Krohn: Kadotus. Leena Krohn on kuulunut suosikkeihini jo kauan. Viisasta, rauhallista ja ajatuksia ruokkivaa kaunista tekstiä. Hyvää iltalukemista ennen nukkumaan menoa.

Sisko Sauvonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Apuah, tämän kirjan lukemisen perustetta oli vaikea selittää ystävälleni, joka kysyi miksi sen luin. Kirjassa ei tapahdu mitään erityistä, pääosin vain seurataan seurataan kaupunkilaisen sinkkunaisen elämää. Kuitenkin viihdyin.

Laura Gustafsson: Korpisoturi. Varsin erikoinen ja mukaansa tempaava, hyvin kirjoitettu kirja. Raju ja hieno, mutta aavistuksen ehkä pitkähkö - tai sitten vika oli minussa, kun kirjan loppupuoli alkoi tuntua sekavalta. Oivallinen lukukokemus kuitenkin ja tykkäsin.

Kuvassa yöpöytäni reunalla myös myös naistenlehti Gloria; kaksi kovin erilaista maailmaa korpisoturius vs. luksus - mutta molemmat luin ilolla.

Loppukevennykseksi vielä Antto Terras: Helsinki -Tallinna Express. Totuus suomalaisista ja virolaisista. Hervotonta, hauskaa, ronskia ja samalla tarkkanäköistä. Monet varmaankin närkästyvät syystä tai toisesta tätä lukiessaan, mutta minua nauratti. Sana on miehellä hallussa ja lukukokemus antoi sekä yleissivistystä, katsontakannan laajenemista että pieniä nauruntirskahduksia (eikä niitä elämässä ole liikaa).

Muista lukea kirjoja, ja hei - mielelläni otan vastaan vinkkejä helmistä.
Hyvää viikonloppua!

Magneettiripset - aikuinen nainen testaa

Pakko myöntää että olen kovin laiska ripsien suhteen. Joo, kynnet aina lakatut ja huulet punatut, muutakin meikkiä tarpeen mukaan – mutta ripset.. Pituudeltaan ok, mutta itsepäisen jäykät ja piikkisuorat. Pidennyksiä en jostain syystä haluaisi ottaa ja ripsipermanentti kestää minulla harmillisen lyhyen aikaa hyvänä.

Magneettiripsien kokeileminen ollut mielessä ja vihdoin sain aikaiseksi kun Tokmannin alelaarista sellaiset bongasin 4e hintaan. Magneettiripsiä on useita erilaisia, näissä magneetit vain ripsien molemmissa päissä. Lopputulos oli ok, mutta ripsien paikalleen saamisessa oli haasteensa – muutamaan kertaan sain värkkäillä ennen kuin olivat paikoillaan. Otin avuksi pinsetit, mutta hih - nehän ovat metallia - joten eivät kyllä toivotusti toimineet magneettien kanssa ;-)

Ideana näissä magneettisissa silmäripsissä tosiaan se, että kerros ripsiväriä omiin ripsiin pysyvyyden takaamiseksi, magneettiripsirivistö ensin omien ripsien yläpuolelle, toinen rivistö omien ripsien alapuolelle ja klik. Omat ripset siis jäävät magneettien väliin. Näyttävät räpsyt ja eyelinerillä sai hieman häivytettyä pikku magneetin näkyvyyttä ripsirajassa.

Juhlissa pysyivät kiitettävästi paikoillaan ja tuntuivat tavallisilta irtoripsiltä. Poistaminen tosin hieman pelottavaa, omat olivat irrota mukana erityisesti ulkonurkista magneettien kohdalta – mutta uskon että kyseessä oli vain harjoituksen puute. Seuraavaksi voisi kokeilla magneettisia ripsitupsuja, sellaisiakin kuulemma on – ja kenties vähän laadukkaampia versioita vaikkapa kolmemagneettisista tavallisista. Pitkät ja harvemmat miellyttävät enemmän kuin tiuhat viuhkamaiset – täytyypä tutkia tarjontaa.

Oletko sinä kokeillut ja olisiko vinkkiä hyvistä?