Kuvittelin että eristys ja etätyön säästämä aika
tarjoaisivat minulle mahdollisuuksia sekä kirjoittaa että lukea enemmän. No joo
ehkä, mutta toisinhan siinä kävi; lukupinoni on madaltunut yllättävän vähän ja
kirjoitusjumi vaivaa.
Ihonhoitoa ja kynsilakkahullutteluja en sentään ole unohtanut, mutta meikkaus ja muoti ovat jääneet vähemmälle. Myös kulttuuririennot ovat sattuneesta syystä olleet pannassa ja metsäretkissä ei paljon kerrottavaa - vaikka hienoja ovatkin olleet.
Ihonhoitoa ja kynsilakkahullutteluja en sentään ole unohtanut, mutta meikkaus ja muoti ovat jääneet vähemmälle. Myös kulttuuririennot ovat sattuneesta syystä olleet pannassa ja metsäretkissä ei paljon kerrottavaa - vaikka hienoja ovatkin olleet.
Tässä muutamat toukokuun lakkaukset. Villiä vihreää, hehkuvaa oranssia ja herkät vaaleanpunaiset pilkkukynnet.
Lukupinossani on mm. tämä sekalainen seurakunta. Monika Fagerholmin " Kuka tappoi bambin?" ja Krista Kasvin/Tomi Rosin "Miesseuralainen" on luettu, Jenni Janakan "Röyhkeyskoulu" ja Eero Huovisen "Parhain päin" ovat vaiheessa.
Ensimmäisenä mainittu oli valitettavasti kuin tervan juontia, eli suht vaikealukuista tajunnanvirtaa. Uskon puute oli iskeä, mutta sinnittelin kirjan loppuun asti, olihan kyseessä sentään Finlandia-ehdokkaana ollut arvostettu teos ja haastattelujen perusteella kirjailija on mielenkiintoinen henkilö.
Miesseuralainen-kirja oli varsin rohkea, mutta hyvin kirjoitetettu - postiivinen yllätys.