Keväistä hohdepinkkiä, Tainaa ja Ristoa

Heleissä pinkkitunnelmissa oltu viime aikoina. Pinkkiä on näkynyt sekä kynsillä että huulipunissa. Vasemman puoleinen Lumene-huulipunakynä on suosikkini ja voih - juuri loppumaisillaan, heleä vaalean punainen pienillä hohdehippusilla. Haluaisin ostaa uuden samanlaisen, mutta valitettavasti värin nimi/numero on kulunut puikosta kokonaan pois. Täytynee piipahtaa Lumenen tehtaanmyymälässä Espoossa tämän kanssa, jos onni suosisi ja löytyisi uusi.

Kynsilläni Mavalan sävy 347 Big Bubble, joka on makuuni hieman liian siirappinen. Kenties tippa sinistä lakkaa voisi kääntää sävyä viileämmäksi. Täytyypä kokeilla.

Viimein oli aikaa kirjoille. Taina Latvala on minulle uusi tuttavuus ja Venetsialaiset-kirjan seurassa viihdyin mainiosti. Mielessä olivat myös omat sisareni, miten toisistamme erilaisia me kolme olemmekaan.

Toinen kirjoistani on Risto Isomäen tuotantoa. Ristoa olen ajatellut monesti, mm. Sarasvatin hiekkaa -niminen kirja ollut lukulistallani jo pitkään - jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Kenties pelkäsin aiheiden olevan liian raskaita.. vaan väärässä olin.

Kiitos hienoista lukuelämyksistä molemmille kirjailijoille!


ps.
Lumenen tehtaanmyymälä
Lasihytti 1, alapiha, 02780 Espoo
Puh. 0204 877 389
Ma-Pe 11-18, La 10-16

Menovinkki Helsingissä, pääsiäisenä tai muuten

Jos kaipaat menovinkkiä Helsingissä, niin tässä ehdotus:

Oletko käynyt Eläinmuseossa eli Luonnontieteellisessä museossa ja jos, niin onko siitä kauan? Itselläni hatarat mielikuvat koulun kevätretkestä sinne joskus aikanaan ja oletan että silloin saattoi retkellä kiinnostaa kaikki muu paitsi itse museo. Oli aika korjata puute ja täytyy sanoa että kannatti - Luonnontieteellinen museo yllätti iloisesti. Jo itse rakennus on hyvin kaunis ja tunnelmaltaan omaa laatuaan, arvokas ja tyylikäs. 

Aulassa vastaanotto oli komea, kunnioitusta herättävän suuri luonnollista kokoa oleva harmaa jättiläinen. Huomaa myös kaunis lattia sekä portaikko taustalla.

Luunäyttely ensimmäisessä kerroksessa on kiehtovaa katseltavaa.

Eläin-, kasvi-, kivi-, sieni- ja fossiilinäytteitä runsaasti. Eläimet erityisesti hienoa katsottavaa, ainutlaatuinen kokemus päästä niin lähelle esimerkiksi leijonaa, tiikeriä tai sutta. Hieman surumieltä toki siitä että ovat täytettyjä, mutta tässä tapauksessa ei liene vaihtoehtoja.

Museon portaikko on arkkitehtoonisesti lumoavan kaunis.

Luonnontieteellinen museo KLIK

Kiirastorstai                       to 18.4.2019                        avoinna 9–16 Pitkäperjantai                      pe 19.4.2019                      suljettu Pääsiäislauantai                   la 20.4.2019                       avoinna 10–17 Pääsiäissunnuntai                su 21.4.2019                      avoinna 10–16 Pääsiäismaanantai               ma 22.4.2019                     suljettu

Keväthurmaa messuilla - kauneutta ja sidontaa

Messuvuoteni tapaa usein jakaantua kolmeen kovaan kotimaiseen: Kevätmessut, Habitare ja I love me -kauneusmessut. Nyt oli Kevätmessujen aika ja oi miten upeat ne taas olivatkaan! Kukkien loistoa, kasvien kauneutta, kevään tuoksua, veden solinaa ja valtavasti inspiraation lähteitä. Tänä vuonna huomasin katselevani myös pihakiveyksiä, amppeleita, mehikasveja, hyönteishotelleja ja piharakennuksia - saahan sitä haaveilla ;-)

Tässä kuvaterveisiä ja tunnelmia Kevätmessuilta Helsingistä, ole hyvä:

Kukkatrendejä opiskelemassa floristimestari Saija Sitolahden johdolla, ihania juttuja! Hienot ja voimakkaan kevätkuumeen herättävät messut.

Kävitkö messuilla tai onko muuten kevätmieltä jo?

Haalistunutta kauneutta ja Kaikkien toiveiden kylä

Joskus lakastunut voi olla niin kaunista. Punaisten tulppaaninen väri muuttuu haalistuessaan hopeanhohtavaksi ja hieman läpikuultavaksi.

 Viikonloppua piristivät kirjat, lukulistallani mm. Satu Pihlaja ja Anja Snellman.

Anja Snelmanin: Kaikkien toiveiden kylä on yleis-sivistävää ja kiinnostavaa luettavaa – vahva suositus varsinkin Kreikka-faneille. Hieman haasteellista on kyllä useamman tarinan kuljettaminen kirjassa rinnakkain ja se, ettei käytössä ole perinteistä lukuihin jakamista, vaan tekstiä saattaa tulla varsin pitkissä pätkissä. Snellmanilla on oma tyylinsä kirjoittaa ja siitä joko pitää tai ei pidä. Tunnustan että välin hieman kamppailen edellä mainitun kanssa. Kreikka- ja erityisesti Kreetatietämys on kirjoittajalla korkealla tasolla, kirjaa lukiessaan huomaa että hän on perheineen viettänyt Kreetan saarella runsaasti aikaa (kesäasunto siellä 25 vuoden ajan jos oikein muistan ).

Kaikkien toiveiden kylä vie lukijan pois aurinkorannoilta, ylös Kreetan pieniin vuoristokyliin. Tuoksuja, maisemia, makuja, rauhaa ja oivallinen - jopa rajukin - kurkistus alueen historiaan. Kirjaa en ole vielä lukenut loppuun, mutta se on tempaissut minut mukaansa. Melkein voin tuntea villin oreganon tuoksun ja kuulla vuohien kellojen kilinän. Ikävä tulee Kreikkaan!

Juonta paljastamatta haluan kuitenkin pikkuisen purnata muusikko Mikiksen ja ”perheen” mukaan tuomisesta  tarinaan… vaan kaipa niilläkin on paikkansa – kenties selviää kun luen kirjan loppuun?  Ai niin, erittäin mielenkiintoista on lukea mm. turismia vastustavista aktivisteista – aihe joka ainakin minulle on esim. Kreetalla jäänyt täysin vieraaksi.

 Oletko käynyt Kreikan pienissä kylissä?