Haalistunutta kauneutta ja Kaikkien toiveiden kylä

Joskus lakastunut voi olla niin kaunista. Punaisten tulppaaninen väri muuttuu haalistuessaan hopeanhohtavaksi ja hieman läpikuultavaksi.

 Viikonloppua piristivät kirjat, lukulistallani mm. Satu Pihlaja ja Anja Snellman.

Anja Snelmanin: Kaikkien toiveiden kylä on yleis-sivistävää ja kiinnostavaa luettavaa – vahva suositus varsinkin Kreikka-faneille. Hieman haasteellista on kyllä useamman tarinan kuljettaminen kirjassa rinnakkain ja se, ettei käytössä ole perinteistä lukuihin jakamista, vaan tekstiä saattaa tulla varsin pitkissä pätkissä. Snellmanilla on oma tyylinsä kirjoittaa ja siitä joko pitää tai ei pidä. Tunnustan että välin hieman kamppailen edellä mainitun kanssa. Kreikka- ja erityisesti Kreetatietämys on kirjoittajalla korkealla tasolla, kirjaa lukiessaan huomaa että hän on perheineen viettänyt Kreetan saarella runsaasti aikaa (kesäasunto siellä 25 vuoden ajan jos oikein muistan ).

Kaikkien toiveiden kylä vie lukijan pois aurinkorannoilta, ylös Kreetan pieniin vuoristokyliin. Tuoksuja, maisemia, makuja, rauhaa ja oivallinen - jopa rajukin - kurkistus alueen historiaan. Kirjaa en ole vielä lukenut loppuun, mutta se on tempaissut minut mukaansa. Melkein voin tuntea villin oreganon tuoksun ja kuulla vuohien kellojen kilinän. Ikävä tulee Kreikkaan!

Juonta paljastamatta haluan kuitenkin pikkuisen purnata muusikko Mikiksen ja ”perheen” mukaan tuomisesta  tarinaan… vaan kaipa niilläkin on paikkansa – kenties selviää kun luen kirjan loppuun?  Ai niin, erittäin mielenkiintoista on lukea mm. turismia vastustavista aktivisteista – aihe joka ainakin minulle on esim. Kreetalla jäänyt täysin vieraaksi.

 Oletko käynyt Kreikan pienissä kylissä?