Myönnän että olen aina pitänyt Anna Erikssonia erinomaisena laulajana, mutta ns. iskelmätyttönä. Uusi levy Mana esitteli minulle aivan uudenlaisen upean Annan!
Näin kirjoittaa Pertti Avola HS:
"Kokonaan Erikssonin omaa käsialaa oleva Mana on sointimaailmaltaan tummasävyinen, dramaattinen, jopa raskas. Jouset muistuttavat paikoin Apocalypticaa, ja ohjelmoinnit sekä perkussiot jauhavat voimalla kuin hevissä.
Sanoituksissa ollaan elämän ja yksilön kipupisteissä, ihmisen pimeälläkin puolella. Eriksson laulaa vaihtelevammin ja sävykkäämmin kuin koskaan ennen. "
ja tässä vähän rokimpi maistiainen:
Anna Eriksson - Rakkauden ateisti
Ihanaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti