Marraskuun mietteitä, rakkaudentunnustuksia ja palaute

Voihan marraskuu. Harmaan sävyjä ja pimeyttä on riittänyt. Huonosti olen saanut aikaiseksi kirjoittaa, pahoittelut rakas lukijani siitä! Pientä piristystä pimeyteen ovat sentään tuoneet tanssiharrastukseni (esim. aina ihana zumba), meikki- ja kynsijutut, elokuvat ja tietenkin, kirjat.

Kosmetiikka, aikuisen ihon hoito ja kauniit kynsilakat kiinnostavat minua aina. Kotitekoinen manikyyri ja kynsien lakkaus on tapani rentoutua – mukavaa ja palkitsevaa hommaa.

Elokuvista mainittakoon vaikkapa vanhat suosikkini New York I love you ja Paris I love you, kauniit ja koskettavat episodielokuvat jotka katsoin taas uudelleen. Molemmissa elokuvissa, tai voitaisiinko sanoa pienten elokuvien sarjoissa, on taikaa ja tunnelmaa joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Suositus!

Sain lukijapalautetta ja voi, miten se ilahdutti aivan valtavasti. Palaute oli kiitos antamistani kirjavinkeistä. Lukijani kertoi seuraavansa vinkkejäni innolla ja löytäneensä niistä kivaa & kiinnostavaa luettavaa. Kiitos rakas XX vielä palautteesta – et varmaan arvaakaan miten iloiseksi minut teit. Monesti kun blogin kirjoittaminen on aika yksinäistä hommaa ja mieleen saattaa iskeä epäilys että lukeekohan näitä sepustuksiani kukaan.

Riikka Ala-Harjan tavasta kirjoittaa olen pitänyt aina. Riikan uusimpaan, eli En Saab –kirjaan tartuin lukematta edes takakantta koska halusin sukeltaa kirjaan kuin seikkailuun. Seikkailu ja huima sellainen lukukokemuksestani tulikin. Yllättävä ja ihmeellinen kirja jonka luin kerralla kokonaan, niin tiukasti se piti minua otteessaan. Juonta paljastamatta on vaikea tästä maantieromaanista kertoa, sanotaan vain että hieno & avartava kokemus. Erikoinen kieli ts. puhekielen lukeminen alkuun oudoksutti, mutta vei mukanaan sekin.

Ps. Huomasin juuri että kirjailijoissa Riikat ovat suosikkejani; sekä Pulkkinen että Ala-Harja – upeita kirjailijoita molemmat!

Haalistunutta kauneutta ja Kaikkien toiveiden kylä

Joskus lakastunut voi olla niin kaunista. Punaisten tulppaaninen väri muuttuu haalistuessaan hopeanhohtavaksi ja hieman läpikuultavaksi.

 Viikonloppua piristivät kirjat, lukulistallani mm. Satu Pihlaja ja Anja Snellman.

Anja Snelmanin: Kaikkien toiveiden kylä on yleis-sivistävää ja kiinnostavaa luettavaa – vahva suositus varsinkin Kreikka-faneille. Hieman haasteellista on kyllä useamman tarinan kuljettaminen kirjassa rinnakkain ja se, ettei käytössä ole perinteistä lukuihin jakamista, vaan tekstiä saattaa tulla varsin pitkissä pätkissä. Snellmanilla on oma tyylinsä kirjoittaa ja siitä joko pitää tai ei pidä. Tunnustan että välin hieman kamppailen edellä mainitun kanssa. Kreikka- ja erityisesti Kreetatietämys on kirjoittajalla korkealla tasolla, kirjaa lukiessaan huomaa että hän on perheineen viettänyt Kreetan saarella runsaasti aikaa (kesäasunto siellä 25 vuoden ajan jos oikein muistan ).

Kaikkien toiveiden kylä vie lukijan pois aurinkorannoilta, ylös Kreetan pieniin vuoristokyliin. Tuoksuja, maisemia, makuja, rauhaa ja oivallinen - jopa rajukin - kurkistus alueen historiaan. Kirjaa en ole vielä lukenut loppuun, mutta se on tempaissut minut mukaansa. Melkein voin tuntea villin oreganon tuoksun ja kuulla vuohien kellojen kilinän. Ikävä tulee Kreikkaan!

Juonta paljastamatta haluan kuitenkin pikkuisen purnata muusikko Mikiksen ja ”perheen” mukaan tuomisesta  tarinaan… vaan kaipa niilläkin on paikkansa – kenties selviää kun luen kirjan loppuun?  Ai niin, erittäin mielenkiintoista on lukea mm. turismia vastustavista aktivisteista – aihe joka ainakin minulle on esim. Kreetalla jäänyt täysin vieraaksi.

 Oletko käynyt Kreikan pienissä kylissä?

Ihanaa pihkaa ja avartavaa matkailua

Leppoisa kesäpäivä ja hyvä kirja - mahtavaa! Lukeminen on kyllä mukavaa puuhaa, varsinkin kun osuu mieluisa ja kiinnostava kirja kohdalle. Nappasin tanskalaisen Ane Rielin kirjan "Pihka" kirjaston hyllystä aika lailla sokkona. Kurkkasin superpikaisesti takakannen ja koriin sujahti.

Kirjan aloitus oli hurja ja teksti tempaisi heti mukaansa. Luin ja luin ja tykkäsin. Jossain vaiheessa kuitenkin kiinnitin huomioni pieniin täkyihin tekstissä, eli kummallisen irrallisiin yksityiskohtiin. Vasta kirjan puolivälissä ymmärsin että kyseessä oli kirjallisuuslaji, joihin en yleensä koske: trilleri. Nuo irralliset osat ovat siis juonen rakentelua ja kuten arvasin, niihin palattiin aina myöhemmin. Harmittavaa! Takakannen perusteella jotenkin odotin muuta.

Haluan kirjoilta elämyksiä, laatua ja ennen kaikkea yllättävyyttä - ja joo, pakko tunnustaa: esim. dekkarit ja jännitys eivät ole juttuni. Vaan kuten sanonta kuuluu, matkailu avartaa ja Ane Rielin Pihka oli hieno elämys. Hyvä etten etukäteen huomannut lukea sisäkannen esittelyä jossa genre mainittiin :)

Unohda Hygge - The Swedish Art of Living = Lagom

Jos viime vuoden juttu oli Hygge ja edellisen KonMari, niin nyt innostutaan Lagomista. Hygge on ihanaa kotoilua tanskalaiseen tapaan, tunnelman luomista. KonMari puolestaan julistaa siivouksen ja ylimääräisten tavaroiden raivauksen elämää mullistavaa taikaa.

Lagom on ruotsin kielen sana joka tarkoittaa kohtuullisuutta ja sitä, että kaikkea on juuri riittävästi.
Lagom on myös englantilaisen, 15 vuotta sitten Ruotsiin muuttaneen Niki Brantmarkin kirjan nimi. Kirjassa ihastellaan skandinaavista elämäntapaa ja tarjotaan lagom-hengessä ohjeita useille elämän osa-alueille. Kaikki on hyvin; eletään vähän hitaammin ja tasapainoisemmin, kulutetaan vähän vähemmän, keskitytään olennaiseen, vietetään aikaa perheen ja ystävien kanssa, kokkaillaan, syödään puhtaammin, kierrätetään ja tuunaillaan, ollaan reiluja, ystävällisiä, onnellisia...

Lopuksi kuva lempitennareistani ja kirjasta hieman kenkäajatuksia:

Oletko sinä Hygge, KonMari vai Lagom-ihmisiä?

Seuraa minua: Bloglovin' Pinterest Instagram