Kuparia, hopeaa, hippusia ja iki-ihana Adam

Luin jostain että ns. marraskuusää jatkuu ja jatkuu täällä eteläisessä Suomessa. Voi kurjuus! Ei muuten, mutta se kuraisuus ja sade. Noh, piristykseksi voi aina lukea hyviä kirjoja, nauttia elokuvia ja tietenkin, lakkailla kynsiä :-)

 Tässä kuparin- ja hopeanhohtoiset kynteni.

Ja kupari-hopea-kynsiin käyttämäni lakat.

Innostuin lisäämään vielä kerroksen pikkuhippuista glitter-lakkaa.

Valmista!

Elokuvapuolella katsoin jo toistamiseen pienimuotoisen, mutta viehättävän elokuvan nimeltään Paterson. Oudolla tavalla kiva, vaikkei siinä mitään ihmeellistä tapahdukaan. Tai no joo, onhan pääosassa upea Adam Driver <3

Miten sinun tammikuusi on käynnistynyt?

Tyttöjen retki Tampereelle

Paljon hyvää olen kuullut Tampereen Kädentaitomessuista ja viimein sain aikaiseksi reissata paikan päälle. Tyttöporukalla mentiin ja oikein antoisa päivä oli meillä. Messut osoittautuivat maineensa veroisiksi; valtavasti katseltavaa, inspiraation lähteitä ja tietenkin, houkutuksia.

Perinteiset kalenteripyyheet raikkaalla modernilla ilmeellä by Likiz. Tykkään.

Viehättäviä pitsikorviksia, suloisia ryijyjä sekä Maarit Kontiaisen eläinaiheita herkän kauniisti toteutettuina.

Hiekkakakku.fi -osastolla riitti tutkittavaa ja nämä ihanan kevyet korvikset muuttivatkin sitten meille.

Mukaan lähtenyt toinen taiteellisesti monilahjakkaista sisaristani olikin erinomaista ja erittäin opettavaista messuseuraa. Esimerkiksi Konstashopin osastolla vietimme pitkän tovin uutuuksia tutkaillen. Tapanani yleensä kädentaitomessuilla keskittyä asusteisiin, koruihin ja muotiin - nyt sain uutta kulmaa ja innostusta.

Upeat jugend-aiheet näissä Marjaana Särösalon tyynyissä.

Sööttiä retroa, Puumala-tuotteet.

Ja voi miten kivoja olivat nämä Töysän Kenkätehtaan huopalapikkaat!

Lopuksi vielä kuva ohjelmalavalta; katseltiin kaksi muotinäytöstä ja mestarillista Jukka Rintalaa työssään. Hyvin järjestetyt ja oikein kivat messut - suosittelen!

Kiitos retkiseurasta M & T!

Tietoa Kädentaitomessuista KLIK

Viro-elämyksiä Martin markkinoilla

Suomen suurin vuotuinen Viro-tapahtuma, Martin markkinat järjestettiin Helsingin Kaapelitehtaalla  22-23.11. Esillä etelänaapurimme matkailua, kulttuuria, käsitöitä ja herkkuja. Tässä pienet kuvaterveiseni:

Martin markkinoilla on myynnissä mm. sekä suolaisia että makeita herkkuja. Tällä kertaa minua vetivät puoleensa juustot ja ihanat leivonnaiset.

Käsityöpuolella ihastelin taidokkaita käsitöitä, erityisesti koruja ja asusteita.

Nämä söpöläiset ovat huopasaippuoita - pesukinnas ja saippua samassa :-)

Kaapin henki - tavaravaivaisen tunnustuksia

Urheiltu on, c-vitamiinit syöty hedelmien muodossa ja käsiä pesty urakalla - ja silti flunssa. Noh, sellaista se elämä on täällä Pohjolassa. Hyvinä puolina manittakoon että univelkoja olen nyt saanut kuitattua, eli nukuttu on.

Tämän nuhakuumeisen ilona oli onneksi Laura Honkasalon kirja: Kaapin henki - tavaravaivaisen tunnustuksia. Varsin ajankohtainen ja erittäin kiinnostava aihe. Hyvin kirjoitettu, kevyempään tavaraelämään kannustava ja aivan mahtavia, hymyn huulille nostavia nostalgiajuttuja sisältävä kirja.

Tavarapaljous ahdistaa ja tavaroista huolehtiminen vie energiaa Voisiko vähemmällä tavaramäärällä pärjätä ja ennen kaikkea, miten vähentämisen alkuun pääsisi..

Haalistunutta kauneutta ja Kaikkien toiveiden kylä

Joskus lakastunut voi olla niin kaunista. Punaisten tulppaaninen väri muuttuu haalistuessaan hopeanhohtavaksi ja hieman läpikuultavaksi.

 Viikonloppua piristivät kirjat, lukulistallani mm. Satu Pihlaja ja Anja Snellman.

Anja Snelmanin: Kaikkien toiveiden kylä on yleis-sivistävää ja kiinnostavaa luettavaa – vahva suositus varsinkin Kreikka-faneille. Hieman haasteellista on kyllä useamman tarinan kuljettaminen kirjassa rinnakkain ja se, ettei käytössä ole perinteistä lukuihin jakamista, vaan tekstiä saattaa tulla varsin pitkissä pätkissä. Snellmanilla on oma tyylinsä kirjoittaa ja siitä joko pitää tai ei pidä. Tunnustan että välin hieman kamppailen edellä mainitun kanssa. Kreikka- ja erityisesti Kreetatietämys on kirjoittajalla korkealla tasolla, kirjaa lukiessaan huomaa että hän on perheineen viettänyt Kreetan saarella runsaasti aikaa (kesäasunto siellä 25 vuoden ajan jos oikein muistan ).

Kaikkien toiveiden kylä vie lukijan pois aurinkorannoilta, ylös Kreetan pieniin vuoristokyliin. Tuoksuja, maisemia, makuja, rauhaa ja oivallinen - jopa rajukin - kurkistus alueen historiaan. Kirjaa en ole vielä lukenut loppuun, mutta se on tempaissut minut mukaansa. Melkein voin tuntea villin oreganon tuoksun ja kuulla vuohien kellojen kilinän. Ikävä tulee Kreikkaan!

Juonta paljastamatta haluan kuitenkin pikkuisen purnata muusikko Mikiksen ja ”perheen” mukaan tuomisesta  tarinaan… vaan kaipa niilläkin on paikkansa – kenties selviää kun luen kirjan loppuun?  Ai niin, erittäin mielenkiintoista on lukea mm. turismia vastustavista aktivisteista – aihe joka ainakin minulle on esim. Kreetalla jäänyt täysin vieraaksi.

 Oletko käynyt Kreikan pienissä kylissä?