Aikuinen nainen lukupuuhissa

Voih tätä koronaa! Loppukesästä tilanne näytti jo lupaavasti paremmalta, mutta nyt huonoja uutisia sataa. Takaisin siis etätöihin ja erityksiin aina mahdollisuuksien mukaan.

Kaunis syksy tämä on kyllä ollut ja lukuinnostukseni on myös herännyt. Tässä poimintoja viimeaikaisista ilon tuojista:

Anna-Leena Härkönen ei pettänyt tälläkään kertaa. Helppolukuista, tarkkanäköistä ja viihdyttävää.

Emmi-Liia Sjöholm yllätti rohkeudellaan.

Eero Huovisesta olen pitänyt aina, sydämellinen ihana mies. Mukavaa oli myös lukea entisistä kotikulmistani Helsingin Kampissa.

Ilahduttava tuttavuus on Anna-Maria Eilittä. Erikoinen kirja tempaisi minut mukaansa välittömästi ja tarjosi muistumia unistani, jään odottamaan lisää tältä kirjailijalta.

Eristysterveisiä osa 3: jumia, kauneusjuttuja ja Miesseuralainen

Kuvittelin että eristys ja etätyön säästämä aika tarjoaisivat minulle mahdollisuuksia sekä kirjoittaa että lukea enemmän. No joo ehkä, mutta toisinhan siinä kävi; lukupinoni on madaltunut yllättävän vähän ja kirjoitusjumi vaivaa.

Ihonhoitoa ja kynsilakkahullutteluja en sentään ole unohtanut, mutta meikkaus ja muoti ovat jääneet vähemmälle. Myös kulttuuririennot ovat sattuneesta syystä olleet pannassa ja metsäretkissä ei paljon kerrottavaa - vaikka hienoja ovatkin olleet.

Tässä muutamat toukokuun lakkaukset. Villiä vihreää, hehkuvaa oranssia ja herkät vaaleanpunaiset pilkkukynnet.

Lukupinossani on mm. tämä sekalainen seurakunta. Monika Fagerholmin " Kuka tappoi bambin?" ja Krista Kasvin/Tomi Rosin "Miesseuralainen" on luettu, Jenni Janakan "Röyhkeyskoulu" ja Eero Huovisen "Parhain päin" ovat vaiheessa.

Ensimmäisenä mainittu oli valitettavasti kuin tervan juontia, eli suht vaikealukuista tajunnanvirtaa. Uskon puute oli iskeä, mutta sinnittelin kirjan loppuun asti, olihan kyseessä sentään Finlandia-ehdokkaana ollut arvostettu teos ja haastattelujen perusteella kirjailija on mielenkiintoinen henkilö. 

Miesseuralainen-kirja oli varsin rohkea, mutta hyvin kirjoitetettu - postiivinen yllätys.

Taivas jonka rakensin

Valoisuus on lisääntynyt ja lukuinnostus virinnyt - hyvä ;-)! No joo, ainahan minulla jotain menossa, vaikka välin tahmeastikin. Tästä pinosta haluan nostaa esiin Pajtim Statovcin kirjan: "Bolla". Pidin kovasti jo hänen jännästi nimetystä aikaisemmasta kirjastaan: " Kissani Jugoslavia" - ja myös Bolla vakuutti minut heti.

Sivulla 150 olen menossa ja täytyy sanoa että Pajtimin kieli on huomattavan kaunista. Toki rajujakin juttuja kirjassa, mutta sellaista elämä on.

Kirjan sivulla 93 surun ja ikävän kuvaus jäi kovasti mieleeni. Ja tämä: " taivas jonka rakensin, jumala palavan metsän keskellä". Upeaa tekstiä.

Marraskuun mietteitä, rakkaudentunnustuksia ja palaute

Voihan marraskuu. Harmaan sävyjä ja pimeyttä on riittänyt. Huonosti olen saanut aikaiseksi kirjoittaa, pahoittelut rakas lukijani siitä! Pientä piristystä pimeyteen ovat sentään tuoneet tanssiharrastukseni (esim. aina ihana zumba), meikki- ja kynsijutut, elokuvat ja tietenkin, kirjat.

Kosmetiikka, aikuisen ihon hoito ja kauniit kynsilakat kiinnostavat minua aina. Kotitekoinen manikyyri ja kynsien lakkaus on tapani rentoutua – mukavaa ja palkitsevaa hommaa.

Elokuvista mainittakoon vaikkapa vanhat suosikkini New York I love you ja Paris I love you, kauniit ja koskettavat episodielokuvat jotka katsoin taas uudelleen. Molemmissa elokuvissa, tai voitaisiinko sanoa pienten elokuvien sarjoissa, on taikaa ja tunnelmaa joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Suositus!

Sain lukijapalautetta ja voi, miten se ilahdutti aivan valtavasti. Palaute oli kiitos antamistani kirjavinkeistä. Lukijani kertoi seuraavansa vinkkejäni innolla ja löytäneensä niistä kivaa & kiinnostavaa luettavaa. Kiitos rakas XX vielä palautteesta – et varmaan arvaakaan miten iloiseksi minut teit. Monesti kun blogin kirjoittaminen on aika yksinäistä hommaa ja mieleen saattaa iskeä epäilys että lukeekohan näitä sepustuksiani kukaan.

Riikka Ala-Harjan tavasta kirjoittaa olen pitänyt aina. Riikan uusimpaan, eli En Saab –kirjaan tartuin lukematta edes takakantta koska halusin sukeltaa kirjaan kuin seikkailuun. Seikkailu ja huima sellainen lukukokemuksestani tulikin. Yllättävä ja ihmeellinen kirja jonka luin kerralla kokonaan, niin tiukasti se piti minua otteessaan. Juonta paljastamatta on vaikea tästä maantieromaanista kertoa, sanotaan vain että hieno & avartava kokemus. Erikoinen kieli ts. puhekielen lukeminen alkuun oudoksutti, mutta vei mukanaan sekin.

Ps. Huomasin juuri että kirjailijoissa Riikat ovat suosikkejani; sekä Pulkkinen että Ala-Harja – upeita kirjailijoita molemmat!

Kaapin henki - tavaravaivaisen tunnustuksia

Urheiltu on, c-vitamiinit syöty hedelmien muodossa ja käsiä pesty urakalla - ja silti flunssa. Noh, sellaista se elämä on täällä Pohjolassa. Hyvinä puolina manittakoon että univelkoja olen nyt saanut kuitattua, eli nukuttu on.

Tämän nuhakuumeisen ilona oli onneksi Laura Honkasalon kirja: Kaapin henki - tavaravaivaisen tunnustuksia. Varsin ajankohtainen ja erittäin kiinnostava aihe. Hyvin kirjoitettu, kevyempään tavaraelämään kannustava ja aivan mahtavia, hymyn huulille nostavia nostalgiajuttuja sisältävä kirja.

Tavarapaljous ahdistaa ja tavaroista huolehtiminen vie energiaa Voisiko vähemmällä tavaramäärällä pärjätä ja ennen kaikkea, miten vähentämisen alkuun pääsisi..