15. tammikuuta 2019

Kuunteluharjoituksia - ja kukkakimppu Hannu-Pekalle

Kirjapostauksiini olen useasti saanut kommentteja että olisi niin kiva lukea, mutta kun ei ehdi. Tunnistan tilanteen hyvin. Olenkin miettinyt myös äänikirjoja ja Podcasteja – olisivatko hyvä idea? Äänikirjoja olen pariin otteeseen muutama vuosi sitten kuunnellut, mutta ongelmaksi muodostui keskittymiskyvyn vajavaisuus. Kuuntelin menemään ja hups, kohta huomasin että olin kuunnellut huolimattomasti.

Jonkinlaisessa ns. kevyemmässä kirjallisuudessa äänikirja voisi toimia, mutta lajityypit joista yleensä pidän (esim. huomattavan kaunis tapa kirjoittaa / kaunis kieli ) kärsivät vääryyttä. Toisaalta voi olla niinkin että kyseessä on vain harjoituksen puute – pitänee yrittää uudelleen.

kuva lainattu Eeva-lehden Podcast-sivuilta
Podcasteista tiedän vain vähän, mutta kiinnostaa. Omaksi harjoitusprojektikseni otin Eeva-lehden ihanan ja viisaan kolumnistin Hannu-Pekka Björkmanin Podcastit. Terveisiä muuten Hannu-Pekalle! HP lukeeEeva-lehdessä julkaistuja kolumnejaan vuosien varrelta täällä: KLIK


Kuunteletko Podcasteja ja olisiko sinulla niistä hyviä vinkkejä antaa?

11. tammikuuta 2019

Lukuelämyksiä, ennakkoluulottomia yhdistelmiä ja pientä boikottia


Tuntuu että kirjojen lukemiseen jää liian vähän aikaa. Mistä se johtuu, mietin. Olisivatko some, tv ja puhelimen selaaminen vieneet liiaksi aikaa? 

Facebookia en käytä, mutta Instaa, Pinterestiä ja Twitteriä kyllä. Erityisesti kaksi ensiksi mainittua ovat mieluisia - visuaalinen ihminen kun olen. Usein kuulen ihmetystä FB-boikotistani, mutta eihän kaikkien ole pakko sitä maailmaa jakaa, varsinkaan jos ei tykkää :)

Mutta kirjoista. Innostuin lukuhommiin ja tässä muutama poiminta viime viikoilta:

Leena Krohn: Kadotus. Leena Krohn on kuulunut suosikkeihini jo kauan. Viisasta, rauhallista ja ajatuksia ruokkivaa kaunista tekstiä. Hyvää iltalukemista ennen nukkumaan menoa.

Sisko Sauvonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Apuah, tämän kirjan lukemisen perustetta oli vaikea selittää ystävälleni, joka kysyi miksi sen luin. Kirjassa ei tapahdu mitään erityistä, pääosin vain seurataan seurataan kaupunkilaisen sinkkunaisen elämää. Kuitenkin viihdyin.

Laura Gustafsson: Korpisoturi. Varsin erikoinen ja mukaansa tempaava, hyvin kirjoitettu kirja. Raju ja hieno, mutta aavistuksen ehkä pitkähkö - tai sitten vika oli minussa, kun kirjan loppupuoli alkoi tuntua sekavalta. Oivallinen lukukokemus kuitenkin ja tykkäsin.

Kuvassa yöpöytäni reunalla myös myös naistenlehti Gloria; kaksi kovin erilaista maailmaa korpisoturius vs. luksus - mutta molemmat luin ilolla.

Loppukevennykseksi vielä Antto Terras: Helsinki -Tallinna Express. Totuus suomalaisista ja virolaisista. Hervotonta, hauskaa, ronskia ja samalla tarkkanäköistä. Monet varmaankin närkästyvät syystä tai toisesta tätä lukiessaan, mutta minua nauratti. Sana on miehellä hallussa ja lukukokemus antoi sekä yleissivistystä, katsontakannan laajenemista että pieniä nauruntirskahduksia (eikä niitä elämässä ole liikaa).

Muista lukea kirjoja, ja hei - mielelläni otan vastaan vinkkejä helmistä.
Hyvää viikonloppua!

4. tammikuuta 2019

Magneettiripset - aikuinen nainen testaa



Pakko myöntää että olen kovin laiska ripsien suhteen. Joo, kynnet aina lakatut ja huulet punatut, muutakin meikkiä tarpeen mukaan – mutta ripset.. Pituudeltaan ok, mutta itsepäisen jäykät ja piikkisuorat. Pidennyksiä en jostain syystä haluaisi ottaa ja ripsipermanentti kestää minulla harmillisen lyhyen aikaa hyvänä.

Magneettiripsien kokeileminen ollut mielessä ja vihdoin sain aikaiseksi kun Tokmannin alelaarista sellaiset bongasin 4e hintaan. Magneettiripsiä on useita erilaisia, näissä magneetit vain ripsien molemmissa päissä. Lopputulos oli ok, mutta ripsien paikalleen saamisessa oli haasteensa – muutamaan kertaan sain värkkäillä ennen kuin olivat paikoillaan. Otin avuksi pinsetit, mutta hih - nehän ovat metallia - joten eivät kyllä toivotusti toimineet magneettien kanssa ;-)

Ideana näissä magneettisissa silmäripsissä tosiaan se, että kerros ripsiväriä omiin ripsiin pysyvyyden takaamiseksi, magneettiripsirivistö ensin omien ripsien yläpuolelle, toinen rivistö omien ripsien alapuolelle ja klik. Omat ripset siis jäävät magneettien väliin. Näyttävät räpsyt ja eyelinerillä sai hieman häivytettyä pikku magneetin näkyvyyttä ripsirajassa.

Juhlissa pysyivät kiitettävästi paikoillaan ja tuntuivat tavallisilta irtoripsiltä. Poistaminen tosin hieman pelottavaa, omat olivat irrota mukana erityisesti ulkonurkista magneettien kohdalta – mutta uskon että kyseessä oli vain harjoituksen puute. Seuraavaksi voisi kokeilla magneettisia ripsitupsuja, sellaisiakin kuulemma on – ja kenties vähän laadukkaampia versioita vaikkapa kolmemagneettisista tavallisista. Pitkät ja harvemmat miellyttävät enemmän kuin tiuhat viuhkamaiset – täytyypä tutkia tarjontaa.

Oletko sinä kokeillut ja olisiko vinkkiä hyvistä?