9. huhtikuuta 2014

Aikuinen nainen lukee: kaunis kaihoisa Kuolinsiivous

Luin kauniin, haikean ja hitusen omaatuntoa kolkuttelevan kirjan, ihanan Eeva Kilven teoksen Kuolinsiivous. Eeva on pitkäaikaisia suosikkejani, originelli upea nainen. Tähän kirjaan tarttuminen vaati annoksen rohkeutta; ovathan ajassamme vanheneminen, yksinäisyys  ja erityisesti kuolema vaiettuja asioita ( miksi? ).

Kiitos Eevalle ajatuksista ja runoista sekä lämpimät terveiset graafiselle suunnittelijalle Mika Tuomiselle, jonka luoma kirjan aivan poikkeuksellisen kaunis kansi on. Harvoin käy niin, että kirjan kansi puhuttelee ja pysäyttää näin.


Kustantaja WSOY:n sivuilla kirjasta:

"Jokapäiväiset havainnot ja muistot tiivistyvät vanhenemisen filosofiseksi vuosikalenteriksi. Vangitseva kokoelma aforismeja ja runoja vuosilta 1984–2011.

Vuodet tulevat ja menevät, kuukaudet palaavat
Eeva Kilven päiväkirjamerkinnöissä 27 vuotta kiertyy 12 kuukaudeksi. Jokapäiväiset havainnot ja huolet, unet, kuvitelmat ja muistot kerätään yhteen. Koti on siivottava – kuolemaa varten.
Päiväkirja täyttyy vanhenemisen ja yksinäisyyden riipaisuista mutta myös kiitollisuuden tunteista ja ilon läikähdyksistä. Ikävöinnin kipu kohdistuu milloin rajan taakse jääneeseen kotiseutuun ja äidin sanoihin, milloin kaikonneisiin rakkauksiin tai kuurupiilostaan pilkistävään nuoruuteen. Humoristiset huomiot ja eroottiset unet johdattelevat herkän tähystäjän sieluun.
Kuolinsiivous – vanhenemisen filosofinen vuosikalenteri – on vangitseva kokoelma aforismeja, runoja ja arkisia mietteitä vuosilta 1984–2011."

”Kilpi osaa kiteyttämisen taidon.
   Eeva Kilpi (s. 1928) on aina ollut vahva naisen tunteiden tulkki niin novelleissaan, romaaneissaan kuin runoissaan. Feministi, luonnonsuojelija, kasvissyöjä, espoolainen evakkokarjalainen – mitä mainioin yhdistelmä ärsyttääkseen paksunahkaisia pikkuporvareita.
   Kuolinsiivouson hurjaa luettavaa, taiteilijasielun ikuista taistelua maailmaa ja itseään vastaan.”
Irma Stenbäck, Helsingin Sanomat"


ps. kirjaa lukiessani ajattelin äitiäni ja mummojani. Mieleen nousi myös hieno lukukokemus vuosien takaa, Kyllikki Villan: "Vanhan rouvan lokikirja" - joka pitäisi oikestaan ottaa lukulistalle uudelleen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti